Viime viikko, siis se joka loppui viime sunnuntaihin, tarjoili uudet ennätyskilometrit harjoituspäiväkirjan lehtereille. 180 km tuli juostua seitsemässä päivässä ja murskasi aikaismman ennätyksen mikä oli reilut 160km. Tällekin viikolle tulee juoksua noin 100 mailia.
Viikko koostui seuraavista treeneistä:
MA 7.12
ap: PK-9km
ip: VR+ VK-kiihtyvä n. 5mailia 27.50 + VR
yht: 28km
TI
ap: PK-8km
ip: PK-17km
KE
ap: VR-6km
ip: VR+ PK2-15km (n. 4min/km) +VR
yht: 24km
TO
ap: VR+ 6x1000m/1' (matolla) (3.10, 3.05, 3.05, 3.00, 3.00, 2.57) + VR
ip: PK-8km
yht: 23km
PE
ap: PK-10km
ip: PK-17km
LA
PK-30km
SU
ap: VR+3x4x n. 300m loiva mäki/2min hölkkä/4' +VR
ip: PK-8km
yht. 180km
Eli aika perusläpsyttelyllä mennään mutta tarkoitus olikin nyt hönkiä kilometrejä tälle loppuajalle että voi Kaliforniassa herkistellä ja ottaa vähän rennommin. Jalatkin toistaiseksi vielä kulkee mukana ja kun saa vielä tämän päivän mäkitreenin vietyä läpi niin voi tyytyväisenä ottaa vähän kevyemmin.
Illalla lähdetään Kansas Cityyn, josta lähtee lento Santa Anaan, Californiaan klo. 6 aamulla. Siellä pyöritään iltaseitsemään, jolloin Caritan perhe (5hlöä!) saapuu LAX:n kentälle. Sieltä edetään vuokraamallame Ventoniemen bussilla Pomonaan, legendaarisen Mt. Sacin yleisurheilupyhätön kupeeseen. Ja jos energiaa riittää niin tiistaiaamuna olisi ohjelmassa kenttään tutustumista...tosin itsellänihän on kokemusta kyseisestä alustasta jo Toukokuulta 2008, mutta sen verran hienosta radasta on kyse että milloinkaan ei Mt. Sacistä voi saada tarpeeksi.
Siitä eteenpäin matkan pitäisi jatkua seuraavasti: Tiistaina Mojaven autiomaan läpi Las Vegasiin, seuraavana päivänä Grand Canyonilla ja Perjantaina 25.12. takaisin Losiin, jossa vietämme aikaa joulukuun 30. päivään ja suuntaamme San Diegoon.
San Diegosta suuntaamme takaisin LAX:ille ja pudotamme Riutan suvun kentälle a me jatkamme Caritan kanssa San Franciscoon viikoksi ja suuntaamme Jopliniin takaisin 12. tammikuuta...ja siitä sitten kilpailurumba käyntiin vajaan parin viikon päästä Arkansasissa.
Siinä sitä ohjelmaa seuraavalle kolmelle viikolle...tarkoituksena on ehtiä näkemään viimeiset näkemättömät nurkat Yhdysvalloista ja samalla etsiä uusia inspiroivia ja lämpimiä juoksupaikkoja Joplinin harmauden keskellä.
sunnuntaina 20. joulukuuta 2009
perjantaina 11. joulukuuta 2009
Raastoa
Kulunut viikko on tarjonnut raastoa omasta takaa. Aikaa ei ole ollut muuhun kuin kouluun ja juoksemiseen, valilla toki on pitanyt syoda ja yllattaen nukkuakin hieman. Eilinen paiva kuvastaa hyvin viikon epistolaa. Kiireeseen on syyna lukukauden loppuminen ja kaikkien toiden pakkaaminen viimeiselle viikolle.
Ainakin sai aamulla nukkua ja vetelin parin edellisyon univelat pois nukkumalla reippaat kymmenen tuntia:
Heratys klo 10.20, ylos nouseminen kesti 20 min. Klo 10.40 aamupala: puolikas reissumies, paahtoleipaa, puuroa, ja omenamehua Klo 10.55 kouluun 11.05 Business Statisticsin tunnille normisetti viisi minuuttia myohassa. Klo 12.00 Takaisin himaan syomaan hieman valipalaa ja vaihtamaan juoksuvaatteet. Klo 12.45 Lahto treenaamaan matolle koulun kuntosalille kun ulkona jaakausi jatkuu. Klo 13.00 treeni kayntiin, ohjelmassa 6x1000m/ 1' ajat 3.10, 3.05, 3.00, 3.00, 3.00, 2.57 sitten lapsyttelya ja klo. 15.00 Subwayhin syomaan, tilasin viiden dollarin Chicken Marinara Meltin, mutta myyja kuuli vaarin joten poytaan tulikin seitseman dollarin Chicken Cordon Bleu. Sain sen kuitenkin vitosella joten normisetti. Klo. 16.00 kaymaan himan parkkipaikalla vain todetakseni ettei tarvitse menna sisalla kaymaan joten ajoin koulun kirjastoon opiskelemaan International Human Resource Managementin koetta varten. Totesin etta tarvitsen kokeesta yhden pisteen 40:sta joten lukeminen oli hieman puolitehoista. Klo. 17.35 kokeeseen normisetti viisi minuuttia myohassa. Klo 17.55 ulos luokasta ja suoraan kuntosalille juoksemaan lisaa, vedin 8km kevytta. n. Klo 19.20 himaan syomaan parit kanatortillat ja kulhon salaattia ja pistamaan pyykit koneeseen ja klo. 20.00 takaisin kirjastoon kirjoittamaan paperi toiselle kurssille ja lukemaan taman paivan Newswritingin kokeeseen. Klo 23.00 himaan syomaan vahan, hyva etta Kia kaynnistyi kun alkaa Etela-Korean tytolla vahan jaiset kelit painaa. N. klo 24.00 nukkumaan.
No ainakin alkaa vahitellen hommat helpottaa ja ensi viikon koeviikolla ei ole kuin yksi koe joten senkin puoleen loppusuora ja Kalifornia lahestyy. Kiireesta huolimatta juoksua on tullut ihan mielekkaasti. Kaikki viimeiset kymmenen paivaa ovat tuoneet poytaan yli 20km/paiva joten sen puoleen ihan hyva. Tosin matolla juoksu alkaa vahan puuduttamaan.
Huomenna myos ilmastonmuutoksen pitaisi loppua ja paluu normaaliin kymmeneen celsiukseen pitaisi tapahtua.
Ainakin sai aamulla nukkua ja vetelin parin edellisyon univelat pois nukkumalla reippaat kymmenen tuntia:
Heratys klo 10.20, ylos nouseminen kesti 20 min. Klo 10.40 aamupala: puolikas reissumies, paahtoleipaa, puuroa, ja omenamehua Klo 10.55 kouluun 11.05 Business Statisticsin tunnille normisetti viisi minuuttia myohassa. Klo 12.00 Takaisin himaan syomaan hieman valipalaa ja vaihtamaan juoksuvaatteet. Klo 12.45 Lahto treenaamaan matolle koulun kuntosalille kun ulkona jaakausi jatkuu. Klo 13.00 treeni kayntiin, ohjelmassa 6x1000m/ 1' ajat 3.10, 3.05, 3.00, 3.00, 3.00, 2.57 sitten lapsyttelya ja klo. 15.00 Subwayhin syomaan, tilasin viiden dollarin Chicken Marinara Meltin, mutta myyja kuuli vaarin joten poytaan tulikin seitseman dollarin Chicken Cordon Bleu. Sain sen kuitenkin vitosella joten normisetti. Klo. 16.00 kaymaan himan parkkipaikalla vain todetakseni ettei tarvitse menna sisalla kaymaan joten ajoin koulun kirjastoon opiskelemaan International Human Resource Managementin koetta varten. Totesin etta tarvitsen kokeesta yhden pisteen 40:sta joten lukeminen oli hieman puolitehoista. Klo. 17.35 kokeeseen normisetti viisi minuuttia myohassa. Klo 17.55 ulos luokasta ja suoraan kuntosalille juoksemaan lisaa, vedin 8km kevytta. n. Klo 19.20 himaan syomaan parit kanatortillat ja kulhon salaattia ja pistamaan pyykit koneeseen ja klo. 20.00 takaisin kirjastoon kirjoittamaan paperi toiselle kurssille ja lukemaan taman paivan Newswritingin kokeeseen. Klo 23.00 himaan syomaan vahan, hyva etta Kia kaynnistyi kun alkaa Etela-Korean tytolla vahan jaiset kelit painaa. N. klo 24.00 nukkumaan.
No ainakin alkaa vahitellen hommat helpottaa ja ensi viikon koeviikolla ei ole kuin yksi koe joten senkin puoleen loppusuora ja Kalifornia lahestyy. Kiireesta huolimatta juoksua on tullut ihan mielekkaasti. Kaikki viimeiset kymmenen paivaa ovat tuoneet poytaan yli 20km/paiva joten sen puoleen ihan hyva. Tosin matolla juoksu alkaa vahan puuduttamaan.
Huomenna myos ilmastonmuutoksen pitaisi loppua ja paluu normaaliin kymmeneen celsiukseen pitaisi tapahtua.
torstaina 3. joulukuuta 2009
Jorinaa
52 Fahrenheittia (+11 astetta Ceppoa) saattaa kuulostaa paljolta, mutta se ei hirveasti ole. Etenkin kun tama lampotila raikastaa taloamme Route 66:n varressa. Lammitys on totaalisen hyodytonta kun ikkunat ovat niin raollaan ulos etta lampo karkaa saman tien. Tasta voikin paatella etta Joplinissa ulkona on talla hetkella elaimellisen kylma. Lauantaina oli viela +20 astetta niin talla hetkella elohopea painuu Suomalaisen mittatikun pakkaspuolella ja tuulikertoimineen myos luultavammin jenkkivirkaveljen kylmemmalle puolelle. Toppatakki ja pipo siis ovat kaivettu esille ja niita kaytetaankin 24 tuntia vuorokaudessa.
Espoon Porzaan tilaamat Asicksen kanootitkin olisivat pitaneet tulla postilaatikkoon eilen mutta postilaatikon kaukaisesta sijainnista johtuen ei kukaan ole viela raaskinut laatikolle pariin paivaan kavella. Laatikko sijaitsee noin 50 metrin paassa taloltamme ja matka pitaisi paikalliseen tyyliin suorittaa autolla ajamalla. Itsellani laatikolle meno oli jo suunnitteluvaiheessa, koska mieli teki vahvasti melomaan mutta totesin Joplinin muutamien purojen jo jaatyneen joten siirsin menoa myohemmaksi. Mutta Porzaalle tiedoksi monot tulevat kun tulevat.
Treenatakin piti taas aloitella mutta pieni flunssa siirsi aloittamista hieman eteenpain mutta nyt on taas parissa paivassa ravia tullut noin 40 kilometrin verran, eilen myos matolla suoritettujen makivetojen muodossa. Huomenna voisi olla vauhtikestavyyden vuoro jos ei lunta iske yon aikana.
Koulun kanssakin on raastoa luvassa seuraavan viikon ajan kun lukukausi lahestyy loppua. Muutamien onlinekurssien kanssa ei ole liikaa tullut hommia tehtya ja kaytannossa nama kurssit ovat viela kokonaan suorittamatta. Eilen Jarkko yllatti kertomalla etta toisen nista kursseista toiden viimeinen jattopaiva olisi ollut tanaan. Hommia oli tehtavana vahintaan seitseman Quizzia ja noin parisen kymmenta eri muotoista esseeta ja paperia aiheesta International Human Resource Management. Arviolta laskien kaksi kolmasosaa kurssin toista oli tehtava yhdessa paivassa. Aikaahan naiden suorittamiseen olisi ollut vaivaiset kolme ja puoli kuukautta. No, siina alettiin hommia paiskoa ja paatin loput toista tehda tanaan. Jarkko sen sijaan puski aamukuuteen. Onneksi aamulla tuli pieni varhainen joululahja ja opettaja siirsi deadlinea viikolla eteenpain. Eli siis voi viikon ottaa nyt lepoa etta voi jatkaa hommia paivaa ennen seuraavaa deadlinea.
Palataan.
Espoon Porzaan tilaamat Asicksen kanootitkin olisivat pitaneet tulla postilaatikkoon eilen mutta postilaatikon kaukaisesta sijainnista johtuen ei kukaan ole viela raaskinut laatikolle pariin paivaan kavella. Laatikko sijaitsee noin 50 metrin paassa taloltamme ja matka pitaisi paikalliseen tyyliin suorittaa autolla ajamalla. Itsellani laatikolle meno oli jo suunnitteluvaiheessa, koska mieli teki vahvasti melomaan mutta totesin Joplinin muutamien purojen jo jaatyneen joten siirsin menoa myohemmaksi. Mutta Porzaalle tiedoksi monot tulevat kun tulevat.
Treenatakin piti taas aloitella mutta pieni flunssa siirsi aloittamista hieman eteenpain mutta nyt on taas parissa paivassa ravia tullut noin 40 kilometrin verran, eilen myos matolla suoritettujen makivetojen muodossa. Huomenna voisi olla vauhtikestavyyden vuoro jos ei lunta iske yon aikana.
Koulun kanssakin on raastoa luvassa seuraavan viikon ajan kun lukukausi lahestyy loppua. Muutamien onlinekurssien kanssa ei ole liikaa tullut hommia tehtya ja kaytannossa nama kurssit ovat viela kokonaan suorittamatta. Eilen Jarkko yllatti kertomalla etta toisen nista kursseista toiden viimeinen jattopaiva olisi ollut tanaan. Hommia oli tehtavana vahintaan seitseman Quizzia ja noin parisen kymmenta eri muotoista esseeta ja paperia aiheesta International Human Resource Management. Arviolta laskien kaksi kolmasosaa kurssin toista oli tehtava yhdessa paivassa. Aikaahan naiden suorittamiseen olisi ollut vaivaiset kolme ja puoli kuukautta. No, siina alettiin hommia paiskoa ja paatin loput toista tehda tanaan. Jarkko sen sijaan puski aamukuuteen. Onneksi aamulla tuli pieni varhainen joululahja ja opettaja siirsi deadlinea viikolla eteenpain. Eli siis voi viikon ottaa nyt lepoa etta voi jatkaa hommia paivaa ennen seuraavaa deadlinea.
Palataan.
maanantaina 30. marraskuuta 2009
Ylimenokausi
Ensiksi onnittelut Mannisen Henrille ja Kullbergin Sannalle loistavista maroista!
Sitten muuhun jorinaan.
Nationalit tulivat ja menivat Evansvillessa. Ei ole meikalaisesta makijuoksijaksi. Tai alamakijuoksijaksi ehka. Herkkyytta loytyi ehka hieman liikaakin kilpailussa ja huomasin johtavani kilpailua viela noin 1500 metrin kohdalla kun paastelin menemaan alamakiosuutta. Sen jalkeen tulleet ylamaet puristivat mehut pois ja loppu menikin lenkkeilyksi. Siina kooste mestaruuskisoista.
Kunto jalostuikin sitten Kiitospaivan juoksussa torstaina missa kuittasin 5km kalkkunajuoksun nimiini pienessa pakkaskelissa ajalla 15.17. Kilpailu oli Missourin Springfieldissa, joka on muuten taannoin valittu eniten Simpsonien Springfieldia muistuttavaksi Springfieldiksi. Springfieldejahan on Jenkeissa vahintaan yksi jokaisessa osavaltiossa. Springfieldin Turkey Trot on Missourin isoin vitosen kilpailu ja tana vuonna kilpailu kerasi ennatyksellisesti yli 6000 osallistujaa. Tuossa linkki kisan tunnelmiin:
http://www.news-leader.com/apps/pbcs.dll/article?AID=2009911270368
Kilpailu sujui hyvin alusta asti huolimatta hieman vajaavaisesta verryttelysta kun saavuimme kilpailupaikalle noin puolta tuntia ennen kisaa. Mukana olivat myos tyttoystavani ja vanhempani, jotka saapuivat maanantaina Jopliniin. Oli siina aamulla ennen kilpailuun lahtoa meidan pieneen Kiaan ahtamista kun kaikki tavarat survottiin mukaan. Koko kisan kyttailin parin kymmenen metrin paassa karkijantterista Rick Elliotista, joka juoksee Arkansasin vareissa ja pari korttelia ennen maalia piti kysya katsojilta paljonko on maaliin matkaa ja viimeisessa mutkassa otin eron kiinni ja pyyhkaisin kisan voittoon. Se maistui makealta varsinkin surkean Nationalien juoksun jalkeen.
Caritakin juoksi vitosen depyytin ja pyyhkaisi alle 20 minuuttia, ihan hyvin sprintterille. Ja viela Aitinikin voitti lisaksi ikaluokkansa,joten kisa sujui varsin kelvollisesti. Kilpailun palkintojenjako sitten kestikin iaisyyden kun ensiksi jaellaan kokonaiskilpailun palkinnot ja sitten miesten ja naisten sarjapalkinnot ikaluokittain eli viiden vuoden valein vauvasta vaariin. Valilla myos palkitaan hienoimpia pukuja, perheita, hyvantekijoita ym. perus jenkkimeininkia. NCAAn saantojen vuoksi jouduin olemaan vastaanottamatta $100 lahjakorttia ja sainkin palkinnoksi paidan. Edes kauimpaa tulleiden palkintoa kukaan meista ei voittanut kun Australiasta tullut remppa vei palkinnoksi olleen kalkkunan kotiin.
Mutta tapahtumana kisa oli varsin leppoisa ja siita oli hyva jatkaa eteenpain St. Louisiin missa vietimme lopun viikosta. Nyt on taas shoppailu-, turismi- ja autossaistumiskiintio hetkellisesti taynna ja on hyva keskittya treenaamiseen ja kouluun seuraavat pari viikkoa ennen joululomaa Kaliforniassa. Suunnitelmissa on kiertue Las Vegas-Los Angeles-San Diego-San Francisco.
Viime viikolta kalenteriin tuli ajoa 900 mailia, juoksua 30. Talle viikolle yritetaan kaantaa luvut toisin pain.
Sitten muuhun jorinaan.
Nationalit tulivat ja menivat Evansvillessa. Ei ole meikalaisesta makijuoksijaksi. Tai alamakijuoksijaksi ehka. Herkkyytta loytyi ehka hieman liikaakin kilpailussa ja huomasin johtavani kilpailua viela noin 1500 metrin kohdalla kun paastelin menemaan alamakiosuutta. Sen jalkeen tulleet ylamaet puristivat mehut pois ja loppu menikin lenkkeilyksi. Siina kooste mestaruuskisoista.
Kunto jalostuikin sitten Kiitospaivan juoksussa torstaina missa kuittasin 5km kalkkunajuoksun nimiini pienessa pakkaskelissa ajalla 15.17. Kilpailu oli Missourin Springfieldissa, joka on muuten taannoin valittu eniten Simpsonien Springfieldia muistuttavaksi Springfieldiksi. Springfieldejahan on Jenkeissa vahintaan yksi jokaisessa osavaltiossa. Springfieldin Turkey Trot on Missourin isoin vitosen kilpailu ja tana vuonna kilpailu kerasi ennatyksellisesti yli 6000 osallistujaa. Tuossa linkki kisan tunnelmiin:
http://www.news-leader.com/apps/pbcs.dll/article?AID=2009911270368
Kilpailu sujui hyvin alusta asti huolimatta hieman vajaavaisesta verryttelysta kun saavuimme kilpailupaikalle noin puolta tuntia ennen kisaa. Mukana olivat myos tyttoystavani ja vanhempani, jotka saapuivat maanantaina Jopliniin. Oli siina aamulla ennen kilpailuun lahtoa meidan pieneen Kiaan ahtamista kun kaikki tavarat survottiin mukaan. Koko kisan kyttailin parin kymmenen metrin paassa karkijantterista Rick Elliotista, joka juoksee Arkansasin vareissa ja pari korttelia ennen maalia piti kysya katsojilta paljonko on maaliin matkaa ja viimeisessa mutkassa otin eron kiinni ja pyyhkaisin kisan voittoon. Se maistui makealta varsinkin surkean Nationalien juoksun jalkeen.
Caritakin juoksi vitosen depyytin ja pyyhkaisi alle 20 minuuttia, ihan hyvin sprintterille. Ja viela Aitinikin voitti lisaksi ikaluokkansa,joten kisa sujui varsin kelvollisesti. Kilpailun palkintojenjako sitten kestikin iaisyyden kun ensiksi jaellaan kokonaiskilpailun palkinnot ja sitten miesten ja naisten sarjapalkinnot ikaluokittain eli viiden vuoden valein vauvasta vaariin. Valilla myos palkitaan hienoimpia pukuja, perheita, hyvantekijoita ym. perus jenkkimeininkia. NCAAn saantojen vuoksi jouduin olemaan vastaanottamatta $100 lahjakorttia ja sainkin palkinnoksi paidan. Edes kauimpaa tulleiden palkintoa kukaan meista ei voittanut kun Australiasta tullut remppa vei palkinnoksi olleen kalkkunan kotiin.
Mutta tapahtumana kisa oli varsin leppoisa ja siita oli hyva jatkaa eteenpain St. Louisiin missa vietimme lopun viikosta. Nyt on taas shoppailu-, turismi- ja autossaistumiskiintio hetkellisesti taynna ja on hyva keskittya treenaamiseen ja kouluun seuraavat pari viikkoa ennen joululomaa Kaliforniassa. Suunnitelmissa on kiertue Las Vegas-Los Angeles-San Diego-San Francisco.
Viime viikolta kalenteriin tuli ajoa 900 mailia, juoksua 30. Talle viikolle yritetaan kaantaa luvut toisin pain.
tiistaina 17. marraskuuta 2009
Talvi
Joplinin talvi alkoi sitten eilen. Lauantaina puhalteli viela kevaiset tuulet ja lampomittari naytti +20 Celsiusta, mutta eilen alkoi olla jo uudet tuulet ja mittari painui nollaan. Jaamyrskya ja lunta ei sentaan viela nahty. Talven kuitenkin pitaisi olla taas piakkoin ohi ja viikonloppuna elohopea saattaa hivuttautua jalleen 20 asteen korville mika ainakin Nationaleja ajatellen kuulostaa enemman kuin mainiolta kun Evanvillehan tuossa naapurissa yhdeksan tunnin ajomatkan paassa on. Tuo ajomatka on normisetti paikallisella mittakaavalla ja verrattavissa Suomessa ajoon Porvoo-Helsinki.
Flotrackki tarjoilee ennakkoa kakkosdivarin mestiksista kotisivuillaan
http://www.flotrack.org/articles/view/1551-2009-dii-xc-national-championship-preview.
Ja muistetaan viela etta edelleenkaan kakkosdivari ei ole mikaan ykkosdivarin esiaste tai farmisarja, eika sielta voida myoskaan nousta ykkoseen vaikka kuinka sarjaa dominoisi. Joten myoskaan "Joplinin Aurinkokuningasta" Tomppa "Tami" Rutledgea ei kyseisesta asiasta tuomareille nahda vaahtoamassa. Monesta muusta asiasta mies varmasti tana viikonloppuna tulee muistuttamaan. Viime vuonna Coach kuulemma oli jo pakettiautossa istuskelemassa ensimmaisen maen jalkeen kun tiesi etta kisa meidan kohdalta oli ohi jo siina vaiheessa. Ja kun tultiin maaliin oli jo suurin osa ratamerkeista keratty pois. Lahella oli ettei myohastytty kyydista kun lahdettiin kaasuttelemaan kisapaikalta pois. Tosin tytoilla oli juoksu viela meidan jalkeen joten ainakin ratamerkkiosa oli puhdasta legendaa.
Missouri Southern on talla hetkella rankattuna yhdeksanneksi divarissa. Koko kauden ajan ollaan hivuttauduttu kohti karkea ja Coach odottaakin meilta nousua kahdeksan parhaan joukkoon, myos top 4:aan sijoittuminen vilahtelee puheissa yhta usein kun kortit tietokoneen pasianssiruudulla Tompan raataessa paivittaista tyopuhdettaan. Adams State on jalleen kerran ykkossuosikki ja olisi suosikkien joukossa myos 1-divarin karkeloissa. Heilla on pakka niin hyvin koossa etta edes kolmoisvoitto ei olisi mahdoton. Meidat tullaan nappijuoksuilla loytamaan jostain 40. sijan korvilta eli taistelemassa paikoista arvostettuun All-American titteliin (40 parasta). Viime vuonnahan Jarkko mallaili meista keulilla sijalla 114. Ja me muut hyvassa tuntumassa jossain 130. nurkilla. Joten tuosta ei ole kuin suunta ylospain.
Viimeistely kilpailuun on nayttanyt viime viikon makitreenin jalkeen suunnilleen talta..Kevytta muina paivina paitsi lauantaina jolloin 1x maili maastossa (4.51) palautusta 5' ja radalle (800m: 2.19, 400m 67, 200m 29, 200m 29, 400m 65, 800m 2.12) palautuksella 200m holkka eli n. 1'20" ja tuon setin jalkeen viela yksi maili maastossa 4.48...kovimmat jerkut vetivat tuon 4.38. Mutta kun talven ensi puhallukset alkoivat palautuksen aikana juuri ennen tuota vetoa niin meikaa alkoi vahan jo kohmettamaan.
Ja Sunnuntaina oli tiedossa pitkaa lenkkia. Coach ilmoitti 1h15min-1h30min lenkin pituudeksi ja mina ja Jarkko paatettiin pyyhkia puolitoista tuntia. Muut juoksivat sekunnin tarkkuudella tuon minimimaaran ja seisoskelivat nyrpeina odottelemassa meidan hinkatessa koko maara. Eilen oli ohjelmassa kolmen mailin VK ja muut halusivat menna asfaltille joten meikalainen pyyhki maastoradalla yksikseni. Toisin kuin Amerikkalaisille tuo yksin treenaminen ei ole Suomalaisille koskaan ollut mikaan ongelma.
Flotrackki tarjoilee ennakkoa kakkosdivarin mestiksista kotisivuillaan
http://www.flotrack.org/articles/view/1551-2009-dii-xc-national-championship-preview.
Ja muistetaan viela etta edelleenkaan kakkosdivari ei ole mikaan ykkosdivarin esiaste tai farmisarja, eika sielta voida myoskaan nousta ykkoseen vaikka kuinka sarjaa dominoisi. Joten myoskaan "Joplinin Aurinkokuningasta" Tomppa "Tami" Rutledgea ei kyseisesta asiasta tuomareille nahda vaahtoamassa. Monesta muusta asiasta mies varmasti tana viikonloppuna tulee muistuttamaan. Viime vuonna Coach kuulemma oli jo pakettiautossa istuskelemassa ensimmaisen maen jalkeen kun tiesi etta kisa meidan kohdalta oli ohi jo siina vaiheessa. Ja kun tultiin maaliin oli jo suurin osa ratamerkeista keratty pois. Lahella oli ettei myohastytty kyydista kun lahdettiin kaasuttelemaan kisapaikalta pois. Tosin tytoilla oli juoksu viela meidan jalkeen joten ainakin ratamerkkiosa oli puhdasta legendaa.
Missouri Southern on talla hetkella rankattuna yhdeksanneksi divarissa. Koko kauden ajan ollaan hivuttauduttu kohti karkea ja Coach odottaakin meilta nousua kahdeksan parhaan joukkoon, myos top 4:aan sijoittuminen vilahtelee puheissa yhta usein kun kortit tietokoneen pasianssiruudulla Tompan raataessa paivittaista tyopuhdettaan. Adams State on jalleen kerran ykkossuosikki ja olisi suosikkien joukossa myos 1-divarin karkeloissa. Heilla on pakka niin hyvin koossa etta edes kolmoisvoitto ei olisi mahdoton. Meidat tullaan nappijuoksuilla loytamaan jostain 40. sijan korvilta eli taistelemassa paikoista arvostettuun All-American titteliin (40 parasta). Viime vuonnahan Jarkko mallaili meista keulilla sijalla 114. Ja me muut hyvassa tuntumassa jossain 130. nurkilla. Joten tuosta ei ole kuin suunta ylospain.
Viimeistely kilpailuun on nayttanyt viime viikon makitreenin jalkeen suunnilleen talta..Kevytta muina paivina paitsi lauantaina jolloin 1x maili maastossa (4.51) palautusta 5' ja radalle (800m: 2.19, 400m 67, 200m 29, 200m 29, 400m 65, 800m 2.12) palautuksella 200m holkka eli n. 1'20" ja tuon setin jalkeen viela yksi maili maastossa 4.48...kovimmat jerkut vetivat tuon 4.38. Mutta kun talven ensi puhallukset alkoivat palautuksen aikana juuri ennen tuota vetoa niin meikaa alkoi vahan jo kohmettamaan.
Ja Sunnuntaina oli tiedossa pitkaa lenkkia. Coach ilmoitti 1h15min-1h30min lenkin pituudeksi ja mina ja Jarkko paatettiin pyyhkia puolitoista tuntia. Muut juoksivat sekunnin tarkkuudella tuon minimimaaran ja seisoskelivat nyrpeina odottelemassa meidan hinkatessa koko maara. Eilen oli ohjelmassa kolmen mailin VK ja muut halusivat menna asfaltille joten meikalainen pyyhki maastoradalla yksikseni. Toisin kuin Amerikkalaisille tuo yksin treenaminen ei ole Suomalaisille koskaan ollut mikaan ongelma.
torstaina 12. marraskuuta 2009
Herkistelyä
Kymmenen päivää on aikaa meikäläisen yliopistomaastouran ja ehkä koko Missouri Southernin miesten maastolähitulevaisuuden huippuhetkeen. Joukosta poistuvat tämän kilpailun jälkeen minun lisäksi ainakin Brennan Benkert sekä Dustin Dixon. Myös muita poistujia on todennäöisesti luvassa.
Coach aloitti herkistelyn eilen poistamalla koko ensi viikon klo 6.15 aamutreenit, ja muutenki ohjelmaa on löysätty tarkoituksena saavuttaa äärimmäinen piikki Evansvillessa, Indianassa ensi viikon lauantaina. Sää on toistaiseksi suosiollinen ja viime vuoden lumimönkimistä tuskin on luvassa. Eilen ohjelmassa oli 4x 2min30s mäki ja lauantaina pari mailin vetoa maastossa 4min 50s tuntumaan ja epämääräinen määrä ratavetoja. Ensi viikolle ohjelmassa on käytännössä makoilua ja löysäilyä, välipäivinä huilaamista. Ehkä myös muutama terävä päiväunipätkä. Näihin lisättynä veritankkauksena Wal-Martista haettu parin dollarin vasikanmaksa niin onhan kumma jos ei lapikas Indianassa muutamaa pientä mäkeä ylös nouse.
Reitti on mielenkiintoinen...jokainen voi analysoida sitä tuolta US TracknFieldin sivuilta...http://www.usatf.org/routes/view.asp?rID=299097
Parit Paloheinän mäet siinä ylös pyyhitään kympin aikana.
Niin ikään mielenkiintoinen on tämä viikonloppu. Futiksen MM-karsintojen lisäksi ohjelmassa täällä puolella mannerta on NCAA:n DIV-1 Regionalsit...ja tulessa kolme suomalaista. Moneen vuoteen ei näin montaa Suomi-poikaa ole paikallisilla viheriöillä ravannut, joten mielenkiinnolla odotan Joonaksen, Jaakon ja Sollon vauhtia. Sollon vauhtia saattaa tosin hidastaa viime aikojen huhut puhkeiden venytyksestä. Tiedä sitten jos pohkeista on kyse niin ovatko ne revähtäneet, venähtäneet vai muuten vain mies pysähdellyt niitä kisoissa venyttelemään. Toivottavasti puhkeet ovat nyt kuitenkin auki.
Katsoin äsken 'Are you smarter than fifth grader' -ohjelmaa ja mamma menetti 30000 dollaria vastaamalla väärin kysymykseen 'Onko USA maanosa?'. Sitä voittekin pohtia.
Coach aloitti herkistelyn eilen poistamalla koko ensi viikon klo 6.15 aamutreenit, ja muutenki ohjelmaa on löysätty tarkoituksena saavuttaa äärimmäinen piikki Evansvillessa, Indianassa ensi viikon lauantaina. Sää on toistaiseksi suosiollinen ja viime vuoden lumimönkimistä tuskin on luvassa. Eilen ohjelmassa oli 4x 2min30s mäki ja lauantaina pari mailin vetoa maastossa 4min 50s tuntumaan ja epämääräinen määrä ratavetoja. Ensi viikolle ohjelmassa on käytännössä makoilua ja löysäilyä, välipäivinä huilaamista. Ehkä myös muutama terävä päiväunipätkä. Näihin lisättynä veritankkauksena Wal-Martista haettu parin dollarin vasikanmaksa niin onhan kumma jos ei lapikas Indianassa muutamaa pientä mäkeä ylös nouse.
Reitti on mielenkiintoinen...jokainen voi analysoida sitä tuolta US TracknFieldin sivuilta...http://www.usatf.org/routes/view.asp?rID=299097
Parit Paloheinän mäet siinä ylös pyyhitään kympin aikana.
Niin ikään mielenkiintoinen on tämä viikonloppu. Futiksen MM-karsintojen lisäksi ohjelmassa täällä puolella mannerta on NCAA:n DIV-1 Regionalsit...ja tulessa kolme suomalaista. Moneen vuoteen ei näin montaa Suomi-poikaa ole paikallisilla viheriöillä ravannut, joten mielenkiinnolla odotan Joonaksen, Jaakon ja Sollon vauhtia. Sollon vauhtia saattaa tosin hidastaa viime aikojen huhut puhkeiden venytyksestä. Tiedä sitten jos pohkeista on kyse niin ovatko ne revähtäneet, venähtäneet vai muuten vain mies pysähdellyt niitä kisoissa venyttelemään. Toivottavasti puhkeet ovat nyt kuitenkin auki.
Katsoin äsken 'Are you smarter than fifth grader' -ohjelmaa ja mamma menetti 30000 dollaria vastaamalla väärin kysymykseen 'Onko USA maanosa?'. Sitä voittekin pohtia.
maanantaina 9. marraskuuta 2009
Huipennusta odotellessa
Kohta on sitten yliopistouran maastojuoksut kaaritty pakettiin, mutta viela yksi porkkana odottelee parin viikon paassa: NCAA:n II-divarin maastojuoksumestaruuskilpailut. Kilpailut pidetaan lauantaina 21. Marraskuuta Evansvillessa, Indianassa. Tahan mennessa kausi on ollut taydellinen. Konferenssin mestaruus kaksi viikkoa sitten ja viime lauantaina Aluemestaruus Abilenessa, Teksasissa. Aluemestaruus oli koululle vasta toinen sen historiassa. Edellinen tuli kotiradalta 2007.
Konferenssin mestaruus tuli hikisesti - vain viiden pisteen erolla. Tilanne naytti jo hyvalta kunnes kilpailussa siina vaiheessa seitsemantena ollut Dustin Dixon kuukahti nurmen pintaan vain 400 metria ennen maalia. Oli viisaana miehena makoillut parisen tuntia porealtaassa herkkistelemassa edellisena iltana ja siita johtuen kyseessa oli hienoinen nestehukka. Dixon ei maaliin paassyt, mutta onneksi meilla muilla oli "pakka" hyvin koossa joten mestaruus ilman hantakin tuli kotiin. Meikalainen perusvarmalla juoksulla 11., Brennan Benkert 3., Jarkko 9., Josh Mathis 10. ja Nick Niggeman 14.
Coach ei hirveammin tunteitaan esitellyt ja veikin meidat kilpailun jalkeen syomaan johonkin Kansasilaisella rekkamiesvarikolle All-You-Can-Eat barbeque-poytaan. Ja seuraavana aamuna olikin odottelemassa pitka lenkki, kuten koko kauden ajan sunnuntaisin, klo 6.30. Onneksi coach kuuli Dixonin poreallasistuskeluista vasta pari paivaa kilpailun jalkeen muuten olisi mies saanut todennakoisesti kavella kotiin kisapaikalta. Ei olisi ensimmainen kerta kun Coach jonkun jattaa ottamatta mukaan.
Pari viikkoa meni konferenssin jalkeen herkistellessa ja edessa oli lahto Texasiin torstaina. Ajoa edessa noin 600 mailia eli vajaat tuhat kilometria. Yopyminen Weatherfordissa ja siita perjantaina Abileneen, jossa odotti tasainen mutta tuulinen 10km kilpailu, ensimmaista kertaa talla kaudella. Kokemukset Texasista olivat hyvat viime vuotiselta San Antonion keikalta, mista haettiin paikka mestaruuskilpailuihin. Tallakin kertaa selviytyakseen Southern Indianaan oli meidan sijoituttava joukkueena kolmen joukkoon.
Kilpailu sujuikin alusta asti hyvin. Kenian ja Abilenen "oma poika" Amos Sang lahti kuin tykin suusta heti omille teilleen ja muut tyytyivat seuraamaan menoa taka-alalta. Oma suunnitelmani oli hakea peesia vastatuulipatkat ja yrittaa tyontaa myotatuulessa. Tuuli oli jatkuvalla syotolla n. 10 m/s joten peesiavusta olisi kisassa hyotya. Pysyinkin hyvassa porukassa aina viiteen kilometriin asti ollen parhaimmillani jo seitsemantena, mutta sitten tuli heikko hetki ja loppupatkan jouduinkin taivaltamaan yksin. Viimeisella kilometrilla tuli kirittya pari ukkoa ja sijoitus jalleen 11. Juoksuna kisa oli selvasti paras kympin kilpailu minka olen juossut - ainakin rohkein. Joukkuemestaruuskin tuli kun jalleen koko viisikko oli noin puolen minuutin sisaan: Mathis 7., Dixon 9., Jarkko 14. ja Benkert 15. Kauden aikana aina ykkosjuoksijamme on vaihtunut lukuunottamatta Benkertin kahta ykkossijaa. Joten erittain tasaisen porukan coach on saanut koottua talle kaudelle. Dixonilta ja Niggemanilta viela tuo karkipaikka puuttuu.
Kiitoksena mestaruudesta Coachilla olikin pirunmoinen kiire takaisin Jopliniin ja 1000 km taittuikin pienessa pakettiautossa yhden viiden minuutin pysaytyksen taktiikalla. Ainakin sunnuntaiaamuna sai ensimmaisen kerran talla kaudella sitten nukkua heraamatta kuudelta.
Konferenssin mestaruus tuli hikisesti - vain viiden pisteen erolla. Tilanne naytti jo hyvalta kunnes kilpailussa siina vaiheessa seitsemantena ollut Dustin Dixon kuukahti nurmen pintaan vain 400 metria ennen maalia. Oli viisaana miehena makoillut parisen tuntia porealtaassa herkkistelemassa edellisena iltana ja siita johtuen kyseessa oli hienoinen nestehukka. Dixon ei maaliin paassyt, mutta onneksi meilla muilla oli "pakka" hyvin koossa joten mestaruus ilman hantakin tuli kotiin. Meikalainen perusvarmalla juoksulla 11., Brennan Benkert 3., Jarkko 9., Josh Mathis 10. ja Nick Niggeman 14.
Coach ei hirveammin tunteitaan esitellyt ja veikin meidat kilpailun jalkeen syomaan johonkin Kansasilaisella rekkamiesvarikolle All-You-Can-Eat barbeque-poytaan. Ja seuraavana aamuna olikin odottelemassa pitka lenkki, kuten koko kauden ajan sunnuntaisin, klo 6.30. Onneksi coach kuuli Dixonin poreallasistuskeluista vasta pari paivaa kilpailun jalkeen muuten olisi mies saanut todennakoisesti kavella kotiin kisapaikalta. Ei olisi ensimmainen kerta kun Coach jonkun jattaa ottamatta mukaan.
Pari viikkoa meni konferenssin jalkeen herkistellessa ja edessa oli lahto Texasiin torstaina. Ajoa edessa noin 600 mailia eli vajaat tuhat kilometria. Yopyminen Weatherfordissa ja siita perjantaina Abileneen, jossa odotti tasainen mutta tuulinen 10km kilpailu, ensimmaista kertaa talla kaudella. Kokemukset Texasista olivat hyvat viime vuotiselta San Antonion keikalta, mista haettiin paikka mestaruuskilpailuihin. Tallakin kertaa selviytyakseen Southern Indianaan oli meidan sijoituttava joukkueena kolmen joukkoon.
Kilpailu sujuikin alusta asti hyvin. Kenian ja Abilenen "oma poika" Amos Sang lahti kuin tykin suusta heti omille teilleen ja muut tyytyivat seuraamaan menoa taka-alalta. Oma suunnitelmani oli hakea peesia vastatuulipatkat ja yrittaa tyontaa myotatuulessa. Tuuli oli jatkuvalla syotolla n. 10 m/s joten peesiavusta olisi kisassa hyotya. Pysyinkin hyvassa porukassa aina viiteen kilometriin asti ollen parhaimmillani jo seitsemantena, mutta sitten tuli heikko hetki ja loppupatkan jouduinkin taivaltamaan yksin. Viimeisella kilometrilla tuli kirittya pari ukkoa ja sijoitus jalleen 11. Juoksuna kisa oli selvasti paras kympin kilpailu minka olen juossut - ainakin rohkein. Joukkuemestaruuskin tuli kun jalleen koko viisikko oli noin puolen minuutin sisaan: Mathis 7., Dixon 9., Jarkko 14. ja Benkert 15. Kauden aikana aina ykkosjuoksijamme on vaihtunut lukuunottamatta Benkertin kahta ykkossijaa. Joten erittain tasaisen porukan coach on saanut koottua talle kaudelle. Dixonilta ja Niggemanilta viela tuo karkipaikka puuttuu.
Kiitoksena mestaruudesta Coachilla olikin pirunmoinen kiire takaisin Jopliniin ja 1000 km taittuikin pienessa pakettiautossa yhden viiden minuutin pysaytyksen taktiikalla. Ainakin sunnuntaiaamuna sai ensimmaisen kerran talla kaudella sitten nukkua heraamatta kuudelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
