Ensiksi onnittelut Mannisen Henrille ja Kullbergin Sannalle loistavista maroista!
Sitten muuhun jorinaan.
Nationalit tulivat ja menivat Evansvillessa. Ei ole meikalaisesta makijuoksijaksi. Tai alamakijuoksijaksi ehka. Herkkyytta loytyi ehka hieman liikaakin kilpailussa ja huomasin johtavani kilpailua viela noin 1500 metrin kohdalla kun paastelin menemaan alamakiosuutta. Sen jalkeen tulleet ylamaet puristivat mehut pois ja loppu menikin lenkkeilyksi. Siina kooste mestaruuskisoista.
Kunto jalostuikin sitten Kiitospaivan juoksussa torstaina missa kuittasin 5km kalkkunajuoksun nimiini pienessa pakkaskelissa ajalla 15.17. Kilpailu oli Missourin Springfieldissa, joka on muuten taannoin valittu eniten Simpsonien Springfieldia muistuttavaksi Springfieldiksi. Springfieldejahan on Jenkeissa vahintaan yksi jokaisessa osavaltiossa. Springfieldin Turkey Trot on Missourin isoin vitosen kilpailu ja tana vuonna kilpailu kerasi ennatyksellisesti yli 6000 osallistujaa. Tuossa linkki kisan tunnelmiin:
http://www.news-leader.com/apps/pbcs.dll/article?AID=2009911270368
Kilpailu sujui hyvin alusta asti huolimatta hieman vajaavaisesta verryttelysta kun saavuimme kilpailupaikalle noin puolta tuntia ennen kisaa. Mukana olivat myos tyttoystavani ja vanhempani, jotka saapuivat maanantaina Jopliniin. Oli siina aamulla ennen kilpailuun lahtoa meidan pieneen Kiaan ahtamista kun kaikki tavarat survottiin mukaan. Koko kisan kyttailin parin kymmenen metrin paassa karkijantterista Rick Elliotista, joka juoksee Arkansasin vareissa ja pari korttelia ennen maalia piti kysya katsojilta paljonko on maaliin matkaa ja viimeisessa mutkassa otin eron kiinni ja pyyhkaisin kisan voittoon. Se maistui makealta varsinkin surkean Nationalien juoksun jalkeen.
Caritakin juoksi vitosen depyytin ja pyyhkaisi alle 20 minuuttia, ihan hyvin sprintterille. Ja viela Aitinikin voitti lisaksi ikaluokkansa,joten kisa sujui varsin kelvollisesti. Kilpailun palkintojenjako sitten kestikin iaisyyden kun ensiksi jaellaan kokonaiskilpailun palkinnot ja sitten miesten ja naisten sarjapalkinnot ikaluokittain eli viiden vuoden valein vauvasta vaariin. Valilla myos palkitaan hienoimpia pukuja, perheita, hyvantekijoita ym. perus jenkkimeininkia. NCAAn saantojen vuoksi jouduin olemaan vastaanottamatta $100 lahjakorttia ja sainkin palkinnoksi paidan. Edes kauimpaa tulleiden palkintoa kukaan meista ei voittanut kun Australiasta tullut remppa vei palkinnoksi olleen kalkkunan kotiin.
Mutta tapahtumana kisa oli varsin leppoisa ja siita oli hyva jatkaa eteenpain St. Louisiin missa vietimme lopun viikosta. Nyt on taas shoppailu-, turismi- ja autossaistumiskiintio hetkellisesti taynna ja on hyva keskittya treenaamiseen ja kouluun seuraavat pari viikkoa ennen joululomaa Kaliforniassa. Suunnitelmissa on kiertue Las Vegas-Los Angeles-San Diego-San Francisco.
Viime viikolta kalenteriin tuli ajoa 900 mailia, juoksua 30. Talle viikolle yritetaan kaantaa luvut toisin pain.
maanantai 30. marraskuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Talvi
Joplinin talvi alkoi sitten eilen. Lauantaina puhalteli viela kevaiset tuulet ja lampomittari naytti +20 Celsiusta, mutta eilen alkoi olla jo uudet tuulet ja mittari painui nollaan. Jaamyrskya ja lunta ei sentaan viela nahty. Talven kuitenkin pitaisi olla taas piakkoin ohi ja viikonloppuna elohopea saattaa hivuttautua jalleen 20 asteen korville mika ainakin Nationaleja ajatellen kuulostaa enemman kuin mainiolta kun Evanvillehan tuossa naapurissa yhdeksan tunnin ajomatkan paassa on. Tuo ajomatka on normisetti paikallisella mittakaavalla ja verrattavissa Suomessa ajoon Porvoo-Helsinki.
Flotrackki tarjoilee ennakkoa kakkosdivarin mestiksista kotisivuillaan
http://www.flotrack.org/articles/view/1551-2009-dii-xc-national-championship-preview.
Ja muistetaan viela etta edelleenkaan kakkosdivari ei ole mikaan ykkosdivarin esiaste tai farmisarja, eika sielta voida myoskaan nousta ykkoseen vaikka kuinka sarjaa dominoisi. Joten myoskaan "Joplinin Aurinkokuningasta" Tomppa "Tami" Rutledgea ei kyseisesta asiasta tuomareille nahda vaahtoamassa. Monesta muusta asiasta mies varmasti tana viikonloppuna tulee muistuttamaan. Viime vuonna Coach kuulemma oli jo pakettiautossa istuskelemassa ensimmaisen maen jalkeen kun tiesi etta kisa meidan kohdalta oli ohi jo siina vaiheessa. Ja kun tultiin maaliin oli jo suurin osa ratamerkeista keratty pois. Lahella oli ettei myohastytty kyydista kun lahdettiin kaasuttelemaan kisapaikalta pois. Tosin tytoilla oli juoksu viela meidan jalkeen joten ainakin ratamerkkiosa oli puhdasta legendaa.
Missouri Southern on talla hetkella rankattuna yhdeksanneksi divarissa. Koko kauden ajan ollaan hivuttauduttu kohti karkea ja Coach odottaakin meilta nousua kahdeksan parhaan joukkoon, myos top 4:aan sijoittuminen vilahtelee puheissa yhta usein kun kortit tietokoneen pasianssiruudulla Tompan raataessa paivittaista tyopuhdettaan. Adams State on jalleen kerran ykkossuosikki ja olisi suosikkien joukossa myos 1-divarin karkeloissa. Heilla on pakka niin hyvin koossa etta edes kolmoisvoitto ei olisi mahdoton. Meidat tullaan nappijuoksuilla loytamaan jostain 40. sijan korvilta eli taistelemassa paikoista arvostettuun All-American titteliin (40 parasta). Viime vuonnahan Jarkko mallaili meista keulilla sijalla 114. Ja me muut hyvassa tuntumassa jossain 130. nurkilla. Joten tuosta ei ole kuin suunta ylospain.
Viimeistely kilpailuun on nayttanyt viime viikon makitreenin jalkeen suunnilleen talta..Kevytta muina paivina paitsi lauantaina jolloin 1x maili maastossa (4.51) palautusta 5' ja radalle (800m: 2.19, 400m 67, 200m 29, 200m 29, 400m 65, 800m 2.12) palautuksella 200m holkka eli n. 1'20" ja tuon setin jalkeen viela yksi maili maastossa 4.48...kovimmat jerkut vetivat tuon 4.38. Mutta kun talven ensi puhallukset alkoivat palautuksen aikana juuri ennen tuota vetoa niin meikaa alkoi vahan jo kohmettamaan.
Ja Sunnuntaina oli tiedossa pitkaa lenkkia. Coach ilmoitti 1h15min-1h30min lenkin pituudeksi ja mina ja Jarkko paatettiin pyyhkia puolitoista tuntia. Muut juoksivat sekunnin tarkkuudella tuon minimimaaran ja seisoskelivat nyrpeina odottelemassa meidan hinkatessa koko maara. Eilen oli ohjelmassa kolmen mailin VK ja muut halusivat menna asfaltille joten meikalainen pyyhki maastoradalla yksikseni. Toisin kuin Amerikkalaisille tuo yksin treenaminen ei ole Suomalaisille koskaan ollut mikaan ongelma.
Flotrackki tarjoilee ennakkoa kakkosdivarin mestiksista kotisivuillaan
http://www.flotrack.org/articles/view/1551-2009-dii-xc-national-championship-preview.
Ja muistetaan viela etta edelleenkaan kakkosdivari ei ole mikaan ykkosdivarin esiaste tai farmisarja, eika sielta voida myoskaan nousta ykkoseen vaikka kuinka sarjaa dominoisi. Joten myoskaan "Joplinin Aurinkokuningasta" Tomppa "Tami" Rutledgea ei kyseisesta asiasta tuomareille nahda vaahtoamassa. Monesta muusta asiasta mies varmasti tana viikonloppuna tulee muistuttamaan. Viime vuonna Coach kuulemma oli jo pakettiautossa istuskelemassa ensimmaisen maen jalkeen kun tiesi etta kisa meidan kohdalta oli ohi jo siina vaiheessa. Ja kun tultiin maaliin oli jo suurin osa ratamerkeista keratty pois. Lahella oli ettei myohastytty kyydista kun lahdettiin kaasuttelemaan kisapaikalta pois. Tosin tytoilla oli juoksu viela meidan jalkeen joten ainakin ratamerkkiosa oli puhdasta legendaa.
Missouri Southern on talla hetkella rankattuna yhdeksanneksi divarissa. Koko kauden ajan ollaan hivuttauduttu kohti karkea ja Coach odottaakin meilta nousua kahdeksan parhaan joukkoon, myos top 4:aan sijoittuminen vilahtelee puheissa yhta usein kun kortit tietokoneen pasianssiruudulla Tompan raataessa paivittaista tyopuhdettaan. Adams State on jalleen kerran ykkossuosikki ja olisi suosikkien joukossa myos 1-divarin karkeloissa. Heilla on pakka niin hyvin koossa etta edes kolmoisvoitto ei olisi mahdoton. Meidat tullaan nappijuoksuilla loytamaan jostain 40. sijan korvilta eli taistelemassa paikoista arvostettuun All-American titteliin (40 parasta). Viime vuonnahan Jarkko mallaili meista keulilla sijalla 114. Ja me muut hyvassa tuntumassa jossain 130. nurkilla. Joten tuosta ei ole kuin suunta ylospain.
Viimeistely kilpailuun on nayttanyt viime viikon makitreenin jalkeen suunnilleen talta..Kevytta muina paivina paitsi lauantaina jolloin 1x maili maastossa (4.51) palautusta 5' ja radalle (800m: 2.19, 400m 67, 200m 29, 200m 29, 400m 65, 800m 2.12) palautuksella 200m holkka eli n. 1'20" ja tuon setin jalkeen viela yksi maili maastossa 4.48...kovimmat jerkut vetivat tuon 4.38. Mutta kun talven ensi puhallukset alkoivat palautuksen aikana juuri ennen tuota vetoa niin meikaa alkoi vahan jo kohmettamaan.
Ja Sunnuntaina oli tiedossa pitkaa lenkkia. Coach ilmoitti 1h15min-1h30min lenkin pituudeksi ja mina ja Jarkko paatettiin pyyhkia puolitoista tuntia. Muut juoksivat sekunnin tarkkuudella tuon minimimaaran ja seisoskelivat nyrpeina odottelemassa meidan hinkatessa koko maara. Eilen oli ohjelmassa kolmen mailin VK ja muut halusivat menna asfaltille joten meikalainen pyyhki maastoradalla yksikseni. Toisin kuin Amerikkalaisille tuo yksin treenaminen ei ole Suomalaisille koskaan ollut mikaan ongelma.
torstai 12. marraskuuta 2009
Herkistelyä
Kymmenen päivää on aikaa meikäläisen yliopistomaastouran ja ehkä koko Missouri Southernin miesten maastolähitulevaisuuden huippuhetkeen. Joukosta poistuvat tämän kilpailun jälkeen minun lisäksi ainakin Brennan Benkert sekä Dustin Dixon. Myös muita poistujia on todennäöisesti luvassa.
Coach aloitti herkistelyn eilen poistamalla koko ensi viikon klo 6.15 aamutreenit, ja muutenki ohjelmaa on löysätty tarkoituksena saavuttaa äärimmäinen piikki Evansvillessa, Indianassa ensi viikon lauantaina. Sää on toistaiseksi suosiollinen ja viime vuoden lumimönkimistä tuskin on luvassa. Eilen ohjelmassa oli 4x 2min30s mäki ja lauantaina pari mailin vetoa maastossa 4min 50s tuntumaan ja epämääräinen määrä ratavetoja. Ensi viikolle ohjelmassa on käytännössä makoilua ja löysäilyä, välipäivinä huilaamista. Ehkä myös muutama terävä päiväunipätkä. Näihin lisättynä veritankkauksena Wal-Martista haettu parin dollarin vasikanmaksa niin onhan kumma jos ei lapikas Indianassa muutamaa pientä mäkeä ylös nouse.
Reitti on mielenkiintoinen...jokainen voi analysoida sitä tuolta US TracknFieldin sivuilta...http://www.usatf.org/routes/view.asp?rID=299097
Parit Paloheinän mäet siinä ylös pyyhitään kympin aikana.
Niin ikään mielenkiintoinen on tämä viikonloppu. Futiksen MM-karsintojen lisäksi ohjelmassa täällä puolella mannerta on NCAA:n DIV-1 Regionalsit...ja tulessa kolme suomalaista. Moneen vuoteen ei näin montaa Suomi-poikaa ole paikallisilla viheriöillä ravannut, joten mielenkiinnolla odotan Joonaksen, Jaakon ja Sollon vauhtia. Sollon vauhtia saattaa tosin hidastaa viime aikojen huhut puhkeiden venytyksestä. Tiedä sitten jos pohkeista on kyse niin ovatko ne revähtäneet, venähtäneet vai muuten vain mies pysähdellyt niitä kisoissa venyttelemään. Toivottavasti puhkeet ovat nyt kuitenkin auki.
Katsoin äsken 'Are you smarter than fifth grader' -ohjelmaa ja mamma menetti 30000 dollaria vastaamalla väärin kysymykseen 'Onko USA maanosa?'. Sitä voittekin pohtia.
Coach aloitti herkistelyn eilen poistamalla koko ensi viikon klo 6.15 aamutreenit, ja muutenki ohjelmaa on löysätty tarkoituksena saavuttaa äärimmäinen piikki Evansvillessa, Indianassa ensi viikon lauantaina. Sää on toistaiseksi suosiollinen ja viime vuoden lumimönkimistä tuskin on luvassa. Eilen ohjelmassa oli 4x 2min30s mäki ja lauantaina pari mailin vetoa maastossa 4min 50s tuntumaan ja epämääräinen määrä ratavetoja. Ensi viikolle ohjelmassa on käytännössä makoilua ja löysäilyä, välipäivinä huilaamista. Ehkä myös muutama terävä päiväunipätkä. Näihin lisättynä veritankkauksena Wal-Martista haettu parin dollarin vasikanmaksa niin onhan kumma jos ei lapikas Indianassa muutamaa pientä mäkeä ylös nouse.
Reitti on mielenkiintoinen...jokainen voi analysoida sitä tuolta US TracknFieldin sivuilta...http://www.usatf.org/routes/view.asp?rID=299097
Parit Paloheinän mäet siinä ylös pyyhitään kympin aikana.
Niin ikään mielenkiintoinen on tämä viikonloppu. Futiksen MM-karsintojen lisäksi ohjelmassa täällä puolella mannerta on NCAA:n DIV-1 Regionalsit...ja tulessa kolme suomalaista. Moneen vuoteen ei näin montaa Suomi-poikaa ole paikallisilla viheriöillä ravannut, joten mielenkiinnolla odotan Joonaksen, Jaakon ja Sollon vauhtia. Sollon vauhtia saattaa tosin hidastaa viime aikojen huhut puhkeiden venytyksestä. Tiedä sitten jos pohkeista on kyse niin ovatko ne revähtäneet, venähtäneet vai muuten vain mies pysähdellyt niitä kisoissa venyttelemään. Toivottavasti puhkeet ovat nyt kuitenkin auki.
Katsoin äsken 'Are you smarter than fifth grader' -ohjelmaa ja mamma menetti 30000 dollaria vastaamalla väärin kysymykseen 'Onko USA maanosa?'. Sitä voittekin pohtia.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Huipennusta odotellessa
Kohta on sitten yliopistouran maastojuoksut kaaritty pakettiin, mutta viela yksi porkkana odottelee parin viikon paassa: NCAA:n II-divarin maastojuoksumestaruuskilpailut. Kilpailut pidetaan lauantaina 21. Marraskuuta Evansvillessa, Indianassa. Tahan mennessa kausi on ollut taydellinen. Konferenssin mestaruus kaksi viikkoa sitten ja viime lauantaina Aluemestaruus Abilenessa, Teksasissa. Aluemestaruus oli koululle vasta toinen sen historiassa. Edellinen tuli kotiradalta 2007.
Konferenssin mestaruus tuli hikisesti - vain viiden pisteen erolla. Tilanne naytti jo hyvalta kunnes kilpailussa siina vaiheessa seitsemantena ollut Dustin Dixon kuukahti nurmen pintaan vain 400 metria ennen maalia. Oli viisaana miehena makoillut parisen tuntia porealtaassa herkkistelemassa edellisena iltana ja siita johtuen kyseessa oli hienoinen nestehukka. Dixon ei maaliin paassyt, mutta onneksi meilla muilla oli "pakka" hyvin koossa joten mestaruus ilman hantakin tuli kotiin. Meikalainen perusvarmalla juoksulla 11., Brennan Benkert 3., Jarkko 9., Josh Mathis 10. ja Nick Niggeman 14.
Coach ei hirveammin tunteitaan esitellyt ja veikin meidat kilpailun jalkeen syomaan johonkin Kansasilaisella rekkamiesvarikolle All-You-Can-Eat barbeque-poytaan. Ja seuraavana aamuna olikin odottelemassa pitka lenkki, kuten koko kauden ajan sunnuntaisin, klo 6.30. Onneksi coach kuuli Dixonin poreallasistuskeluista vasta pari paivaa kilpailun jalkeen muuten olisi mies saanut todennakoisesti kavella kotiin kisapaikalta. Ei olisi ensimmainen kerta kun Coach jonkun jattaa ottamatta mukaan.
Pari viikkoa meni konferenssin jalkeen herkistellessa ja edessa oli lahto Texasiin torstaina. Ajoa edessa noin 600 mailia eli vajaat tuhat kilometria. Yopyminen Weatherfordissa ja siita perjantaina Abileneen, jossa odotti tasainen mutta tuulinen 10km kilpailu, ensimmaista kertaa talla kaudella. Kokemukset Texasista olivat hyvat viime vuotiselta San Antonion keikalta, mista haettiin paikka mestaruuskilpailuihin. Tallakin kertaa selviytyakseen Southern Indianaan oli meidan sijoituttava joukkueena kolmen joukkoon.
Kilpailu sujuikin alusta asti hyvin. Kenian ja Abilenen "oma poika" Amos Sang lahti kuin tykin suusta heti omille teilleen ja muut tyytyivat seuraamaan menoa taka-alalta. Oma suunnitelmani oli hakea peesia vastatuulipatkat ja yrittaa tyontaa myotatuulessa. Tuuli oli jatkuvalla syotolla n. 10 m/s joten peesiavusta olisi kisassa hyotya. Pysyinkin hyvassa porukassa aina viiteen kilometriin asti ollen parhaimmillani jo seitsemantena, mutta sitten tuli heikko hetki ja loppupatkan jouduinkin taivaltamaan yksin. Viimeisella kilometrilla tuli kirittya pari ukkoa ja sijoitus jalleen 11. Juoksuna kisa oli selvasti paras kympin kilpailu minka olen juossut - ainakin rohkein. Joukkuemestaruuskin tuli kun jalleen koko viisikko oli noin puolen minuutin sisaan: Mathis 7., Dixon 9., Jarkko 14. ja Benkert 15. Kauden aikana aina ykkosjuoksijamme on vaihtunut lukuunottamatta Benkertin kahta ykkossijaa. Joten erittain tasaisen porukan coach on saanut koottua talle kaudelle. Dixonilta ja Niggemanilta viela tuo karkipaikka puuttuu.
Kiitoksena mestaruudesta Coachilla olikin pirunmoinen kiire takaisin Jopliniin ja 1000 km taittuikin pienessa pakettiautossa yhden viiden minuutin pysaytyksen taktiikalla. Ainakin sunnuntaiaamuna sai ensimmaisen kerran talla kaudella sitten nukkua heraamatta kuudelta.
Konferenssin mestaruus tuli hikisesti - vain viiden pisteen erolla. Tilanne naytti jo hyvalta kunnes kilpailussa siina vaiheessa seitsemantena ollut Dustin Dixon kuukahti nurmen pintaan vain 400 metria ennen maalia. Oli viisaana miehena makoillut parisen tuntia porealtaassa herkkistelemassa edellisena iltana ja siita johtuen kyseessa oli hienoinen nestehukka. Dixon ei maaliin paassyt, mutta onneksi meilla muilla oli "pakka" hyvin koossa joten mestaruus ilman hantakin tuli kotiin. Meikalainen perusvarmalla juoksulla 11., Brennan Benkert 3., Jarkko 9., Josh Mathis 10. ja Nick Niggeman 14.
Coach ei hirveammin tunteitaan esitellyt ja veikin meidat kilpailun jalkeen syomaan johonkin Kansasilaisella rekkamiesvarikolle All-You-Can-Eat barbeque-poytaan. Ja seuraavana aamuna olikin odottelemassa pitka lenkki, kuten koko kauden ajan sunnuntaisin, klo 6.30. Onneksi coach kuuli Dixonin poreallasistuskeluista vasta pari paivaa kilpailun jalkeen muuten olisi mies saanut todennakoisesti kavella kotiin kisapaikalta. Ei olisi ensimmainen kerta kun Coach jonkun jattaa ottamatta mukaan.
Pari viikkoa meni konferenssin jalkeen herkistellessa ja edessa oli lahto Texasiin torstaina. Ajoa edessa noin 600 mailia eli vajaat tuhat kilometria. Yopyminen Weatherfordissa ja siita perjantaina Abileneen, jossa odotti tasainen mutta tuulinen 10km kilpailu, ensimmaista kertaa talla kaudella. Kokemukset Texasista olivat hyvat viime vuotiselta San Antonion keikalta, mista haettiin paikka mestaruuskilpailuihin. Tallakin kertaa selviytyakseen Southern Indianaan oli meidan sijoituttava joukkueena kolmen joukkoon.
Kilpailu sujuikin alusta asti hyvin. Kenian ja Abilenen "oma poika" Amos Sang lahti kuin tykin suusta heti omille teilleen ja muut tyytyivat seuraamaan menoa taka-alalta. Oma suunnitelmani oli hakea peesia vastatuulipatkat ja yrittaa tyontaa myotatuulessa. Tuuli oli jatkuvalla syotolla n. 10 m/s joten peesiavusta olisi kisassa hyotya. Pysyinkin hyvassa porukassa aina viiteen kilometriin asti ollen parhaimmillani jo seitsemantena, mutta sitten tuli heikko hetki ja loppupatkan jouduinkin taivaltamaan yksin. Viimeisella kilometrilla tuli kirittya pari ukkoa ja sijoitus jalleen 11. Juoksuna kisa oli selvasti paras kympin kilpailu minka olen juossut - ainakin rohkein. Joukkuemestaruuskin tuli kun jalleen koko viisikko oli noin puolen minuutin sisaan: Mathis 7., Dixon 9., Jarkko 14. ja Benkert 15. Kauden aikana aina ykkosjuoksijamme on vaihtunut lukuunottamatta Benkertin kahta ykkossijaa. Joten erittain tasaisen porukan coach on saanut koottua talle kaudelle. Dixonilta ja Niggemanilta viela tuo karkipaikka puuttuu.
Kiitoksena mestaruudesta Coachilla olikin pirunmoinen kiire takaisin Jopliniin ja 1000 km taittuikin pienessa pakettiautossa yhden viiden minuutin pysaytyksen taktiikalla. Ainakin sunnuntaiaamuna sai ensimmaisen kerran talla kaudella sitten nukkua heraamatta kuudelta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
