Kohta on sitten yliopistouran maastojuoksut kaaritty pakettiin, mutta viela yksi porkkana odottelee parin viikon paassa: NCAA:n II-divarin maastojuoksumestaruuskilpailut. Kilpailut pidetaan lauantaina 21. Marraskuuta Evansvillessa, Indianassa. Tahan mennessa kausi on ollut taydellinen. Konferenssin mestaruus kaksi viikkoa sitten ja viime lauantaina Aluemestaruus Abilenessa, Teksasissa. Aluemestaruus oli koululle vasta toinen sen historiassa. Edellinen tuli kotiradalta 2007.
Konferenssin mestaruus tuli hikisesti - vain viiden pisteen erolla. Tilanne naytti jo hyvalta kunnes kilpailussa siina vaiheessa seitsemantena ollut Dustin Dixon kuukahti nurmen pintaan vain 400 metria ennen maalia. Oli viisaana miehena makoillut parisen tuntia porealtaassa herkkistelemassa edellisena iltana ja siita johtuen kyseessa oli hienoinen nestehukka. Dixon ei maaliin paassyt, mutta onneksi meilla muilla oli "pakka" hyvin koossa joten mestaruus ilman hantakin tuli kotiin. Meikalainen perusvarmalla juoksulla 11., Brennan Benkert 3., Jarkko 9., Josh Mathis 10. ja Nick Niggeman 14.
Coach ei hirveammin tunteitaan esitellyt ja veikin meidat kilpailun jalkeen syomaan johonkin Kansasilaisella rekkamiesvarikolle All-You-Can-Eat barbeque-poytaan. Ja seuraavana aamuna olikin odottelemassa pitka lenkki, kuten koko kauden ajan sunnuntaisin, klo 6.30. Onneksi coach kuuli Dixonin poreallasistuskeluista vasta pari paivaa kilpailun jalkeen muuten olisi mies saanut todennakoisesti kavella kotiin kisapaikalta. Ei olisi ensimmainen kerta kun Coach jonkun jattaa ottamatta mukaan.
Pari viikkoa meni konferenssin jalkeen herkistellessa ja edessa oli lahto Texasiin torstaina. Ajoa edessa noin 600 mailia eli vajaat tuhat kilometria. Yopyminen Weatherfordissa ja siita perjantaina Abileneen, jossa odotti tasainen mutta tuulinen 10km kilpailu, ensimmaista kertaa talla kaudella. Kokemukset Texasista olivat hyvat viime vuotiselta San Antonion keikalta, mista haettiin paikka mestaruuskilpailuihin. Tallakin kertaa selviytyakseen Southern Indianaan oli meidan sijoituttava joukkueena kolmen joukkoon.
Kilpailu sujuikin alusta asti hyvin. Kenian ja Abilenen "oma poika" Amos Sang lahti kuin tykin suusta heti omille teilleen ja muut tyytyivat seuraamaan menoa taka-alalta. Oma suunnitelmani oli hakea peesia vastatuulipatkat ja yrittaa tyontaa myotatuulessa. Tuuli oli jatkuvalla syotolla n. 10 m/s joten peesiavusta olisi kisassa hyotya. Pysyinkin hyvassa porukassa aina viiteen kilometriin asti ollen parhaimmillani jo seitsemantena, mutta sitten tuli heikko hetki ja loppupatkan jouduinkin taivaltamaan yksin. Viimeisella kilometrilla tuli kirittya pari ukkoa ja sijoitus jalleen 11. Juoksuna kisa oli selvasti paras kympin kilpailu minka olen juossut - ainakin rohkein. Joukkuemestaruuskin tuli kun jalleen koko viisikko oli noin puolen minuutin sisaan: Mathis 7., Dixon 9., Jarkko 14. ja Benkert 15. Kauden aikana aina ykkosjuoksijamme on vaihtunut lukuunottamatta Benkertin kahta ykkossijaa. Joten erittain tasaisen porukan coach on saanut koottua talle kaudelle. Dixonilta ja Niggemanilta viela tuo karkipaikka puuttuu.
Kiitoksena mestaruudesta Coachilla olikin pirunmoinen kiire takaisin Jopliniin ja 1000 km taittuikin pienessa pakettiautossa yhden viiden minuutin pysaytyksen taktiikalla. Ainakin sunnuntaiaamuna sai ensimmaisen kerran talla kaudella sitten nukkua heraamatta kuudelta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvää raportointia!
VastaaPoista